Kuulustelin pentujen yhteiskuntaopin koealuetta. Kokeeseen tuli kansantaloutta, suhdannevaihteluja ja globaalitaloutta käsitteleviä aiheita. Montaa sivua ei ollut päästy eteenpäin, kun mulla rupesi keittämään ja oli pakko tuoda julki oppikirjan liturgiasta poikkeavia mielipiteitä:
* Jatkuva kasvu ei ole realistinen tavoite. * Metsä- ja kemianteollisuuteen + Nokiaan nojaava elinkeinorakenne on järjetön tulevaisuudenkuva. Uutta innovatiivista teollisuutta on mahdollista luoda mm. y mpäristöteknologiassa ja uusiutuvien luonnonvarojen käytössä, siihen olisi maailmanlaajuinen kysyntä ja markkinat ja meillä piisaa tietotaitoa ja koulutettua väkeä.
* Vapaat markkinat, joissa pyritään nopeasti kotiuttamaan voitot - piittaamatta vaikutuksista ympäristöön tai paikallisten työntekijöiden työoloihin - ei ole ainoa tapa hoitaa yritystoimintaa, eikä varsinkaan oikea tapa rakentaa oikeudenmukaista maailmaa.
* Verotuksen painopiste voisi olla kulutuksessa ja luonnonvarojen käytössä työnteon verottamisen sijaan, jos niin haluttaisiin.
* Kaikista lamamaalailuista huolimatta me elämme erittäin korkean elintason maassa ja kulutamme liikaa. On priorisointikysymys mihin ja milloin varoja satsataan hyödyllisesti.
* Jos poliittinen vaikuttaminen tuntuu vieraalta, kuluttaja voi aina äänestää jaloillaan ja kukkarollaan. Ja syytä olisi kans tehdä niin ja tehdä tietoisia ratkaisuja.
Pojat kuunteli tuskastuneesti. Pohdiskeluuni oikeudenmukaisuudesta pennut kuittasi: "Kuule, tää maailma on tällanen. Sun pitäis ehkä vaan oppia hyväksymään se. " Jaa-a, kenenkähän täällä pitäis olla kapinoiva teini ja kenenkä porvaristunut vanhempi. Keskustelu jatkuu.
JK. Koko pääsiäisen uutiset jauhoi mitä Tiura milloinkin sanoi tai jätti sanomatta, tai joku muu hänestä sanoi tai jätti sanomatta. Tuskin siitä oli päästy, kun alettiin märehtiä Kiljusen lentomatkoja. Mediavetoinen 'poliittinen keskustelu' on niin absurdia ettei ihme, etteivät pennut lotkauta korvaansakaan poliittiselle vaikuttamiselle.
Viikon ihmisennäköisen uutisen löysin Global Finlandin sivuilta
Sinä olet hopeapisara,
joka kovertaa taipumatonta kalliota.
Sinä olet tuikku,
jonka elävä tuli kirkastaa pimeyttä.
Sinä olet tuuli,
joka pöllyttää vuosikymmenten tomua.
Sinä olet silmu,
joka jo talvella lupaa kevään tulevan.
Kuva: Euroopan parlamentti - europa.eu
Hu Jia on kiinalainen ihmisoikeusaktivisti ja toisinajattelija. Hän on tehnyt työtä mm. ympäristökysymysten ja hiviin/aidsiin sairastuneiden puolesta. Hän on levittänyt tietoa Kiinan ihmisoikeustilanteesta netissä, vaatinut demokraattisia oikeuksia ja mm. vuoden 1989 Tiananmenin verilöylyn virallista tutkintaa.
Syksystä 2007 Hu Jia on ollut vangittuna valtion vastaisesta kumouksellisesta toiminnasta. Hänen vaimonsa ja lapsensa ovat kotiarestissa. Hu Jialle myönnettiin 2008 merkittävin eurooppalainen ihmisoikeuspalkinto, Saharov-palkinto. Hu Jian terveys on vakavasti heikentynyt vankeusaikana.
