Kuulustelin pentujen yhteiskuntaopin koealuetta. Kokeeseen tuli kansantaloutta, suhdannevaihteluja ja globaalitaloutta käsitteleviä aiheita. Montaa sivua ei ollut päästy eteenpäin, kun mulla rupesi keittämään ja oli pakko tuoda julki oppikirjan liturgiasta poikkeavia mielipiteitä:

*  Jatkuva kasvu ei ole realistinen tavoite.
* Metsä- ja kemianteollisuuteen + Nokiaan nojaava elinkeinorakenne on järjetön  tulevaisuudenkuva. Uutta innovatiivista teollisuutta on mahdollista luoda mm. y mpäristöteknologiassa ja uusiutuvien luonnonvarojen käytössä, siihen olisi maailmanlaajuinen kysyntä ja markkinat ja meillä piisaa tietotaitoa ja koulutettua väkeä.
* Vapaat markkinat, joissa pyritään nopeasti kotiuttamaan voitot - piittaamatta vaikutuksista ympäristöön tai paikallisten työntekijöiden työoloihin - ei ole ainoa tapa hoitaa yritystoimintaa, eikä varsinkaan oikea tapa rakentaa oikeudenmukaista maailmaa.
* Verotuksen painopiste voisi olla kulutuksessa ja luonnonvarojen käytössä työnteon verottamisen sijaan, jos niin haluttaisiin.
* Kaikista  lamamaalailuista huolimatta me elämme erittäin korkean elintason maassa ja kulutamme liikaa. On priorisointikysymys mihin ja milloin varoja satsataan hyödyllisesti.
* Jos poliittinen vaikuttaminen tuntuu vieraalta, kuluttaja voi aina äänestää jaloillaan ja kukkarollaan. Ja syytä olisi kans tehdä niin ja tehdä tietoisia ratkaisuja.

Pojat kuunteli tuskastuneesti. Pohdiskeluuni oikeudenmukaisuudesta pennut kuittasi: "Kuule, tää maailma on tällanen. Sun pitäis ehkä vaan oppia hyväksymään se. " Jaa-a, kenenkähän täällä pitäis olla kapinoiva teini ja kenenkä porvaristunut vanhempi.  Keskustelu jatkuu.

JK. Koko pääsiäisen uutiset jauhoi mitä Tiura  milloinkin sanoi tai jätti sanomatta, tai joku muu hänestä sanoi tai jätti sanomatta. Tuskin siitä oli päästy, kun alettiin märehtiä Kiljusen lentomatkoja.  Mediavetoinen 'poliittinen keskustelu' on niin absurdia ettei ihme, etteivät pennut lotkauta korvaansakaan poliittiselle vaikuttamiselle.

 

Viikon ihmisennäköisen uutisen löysin Global Finlandin sivuilta

Peru: Orkideoiden kasvatus tuo kyläläisille monenlaisia tuloja

 

 

 

 

 

 Kukkapenkin ensimmäinen kevättähti 10.4.2010 © Outo Emo 

 

 

Kunnioitettu HU JIA

Sinä olet hopeapisara,
joka kovertaa taipumatonta kalliota.

Sinä olet tuikku,
jonka elävä tuli kirkastaa pimeyttä.

Sinä olet tuuli,
joka pöllyttää vuosikymmenten tomua.

Sinä olet silmu,
joka jo talvella lupaa kevään tulevan.

 

Kuva: Euroopan parlamentti - europa.eu

Hu Jia on kiinalainen ihmisoikeusaktivisti ja toisinajattelija. Hän on tehnyt työtä mm. ympäristökysymysten ja hiviin/aidsiin sairastuneiden puolesta. Hän on levittänyt tietoa Kiinan ihmisoikeustilanteesta netissä, vaatinut demokraattisia oikeuksia ja mm. vuoden 1989 Tiananmenin verilöylyn virallista tutkintaa.
Syksystä  2007 Hu Jia on ollut vangittuna valtion vastaisesta kumouksellisesta toiminnasta. Hänen vaimonsa ja lapsensa ovat kotiarestissa.  Hu Jialle myönnettiin 2008 merkittävin eurooppalainen ihmisoikeuspalkinto, Saharov-palkinto. Hu Jian terveys on vakavasti heikentynyt vankeusaikana. 
 

Asettelin  veneenmuotoiseen istutuspesään ruokakaupan yrttejä: timjamin, sitruunamelissan, basilikan ja salvian. Kapteeniksi tuikkasin keltaisen kanan.

Keltainen kana    © Outo Emo 2010

Veneen kokkaan perustettiin salainen puutarha, timjamipöheikköön.

Salainen puutarha   © Outo Emo 2010

Perästä löytyi paikka pienelle pesälle.

Pääsiäiskanan pesä   © Outo Emo 2010

Niin on kanan tuoksuva vene valmis seilaamaan maailmalle.

Kanan yrttivene   © Outo Emo 2010

Rannalla puput toivottavat hyvää matkaa uuteen kotimaahan.

Pupuystävät   © Outo Emo 2010

                                 Reilut pinkit ruusut     © Outo Emo 2010

Rakastan ruusuja. Rakastan keltaisia ruusuja. Rakastan  reilun kaupan ruusuja, jotka tuovat iloa arkeeni.

                                     Kotipihan ruusut     © Outo Emo 2007

• Kun muut toivoivat ylioppilaaksi päästessään ruusujen sijasta rahaa, minä toivoin salaa ruusuja. Sainkin niitä runsain mitoin. Äiti jaksoi kantaa niitä yöksi kylmäkellariin ja ne säilyivät kauan, kauan.
• Kun täytin 30, mies opiskeli kaukana kotoa. Aamulla soittaessaan hän ei onnitellut ja murjotin päivän töissä, kun minun synttärini oli unohdettu. Kotiin palattuani löysin kukkakaupan puketin, josta kuoriutui kimppu upeimpia ja pitkävartisimpia keltaisia ruusuja mitä ikinä olen nähnyt. 30 kappaletta tietysti.
• Valmistujaisjuhlissani sain ruusuista tehdyn seppeleen, ihanan. Saman ilon olen kierrättänyt myöhemmin edelleen.
• Kun täytin 40, kielsin lahjat ja sain runsaasti ruusuja. (Kun täytin 50 sain pienestä vinkistä  pullokaupalla kuohuviiniä, jos täytän 60, taidan toivoa molempia ruusuja ja shampanjaa).
• Mummuni ja lankoni haudalle laskin vain yhden tummanpunaisen ruusun. Se tuntui sanovan enemmän kuin prameat hautavihkot.
• Rakkain ystäväni on syntynyt keskellä kesää, parhaimpaan ruusuaikaan. Hänelle haen torilta syntymäpäiväksi vuosikimpun ruusuja ja valitseminen on aina yhtä riemastuttavaa.
• Kun mieheni syksyllä täytti 50, annoin hänelle suloisinta mitä keksin: korillisen keltaisia ja oransseja ruusuja. Nyt ruusut jatkavat elämäänsä kuivakukina kuistilla.
• Töistä saamallani lahjakortilla ostin syksyllä ruusuntaimia. Odotan jännityksellä, miten ne selvisivät kovasta talvesta.

                Miehen synttärikori kuivattuna     © Outo Emo 2010

PS. Läheisilleni vinkiksi, ruusun aika on aina, jokainen hetki voi olla ruusuinen hetki. Sen mitä toivon itselleni, yritän antaa myös teille.

                             Reilut keltaiset ruusut     © Outo Emo 2010

Isänperintö