Perjantai-ilta ison ruokamarketin kassalla. Väsyttää, suoraan töistä tulleena toivoisi vain pääsevänsä kotin ja rauhaan, pian!

Viereisellä kassalla jonottavat noin kolmevuotias poika, äiti ja isä. Poika ottaa käteensä kiiltävän namipaketin, jossa on mukana keräilykrääsää.

Poika (määrätietoisesti): Mä haluun tän.
Äiti: Älä ole hankala.
Poika (ääni nousten): Mä haluun tän.
Äiti: Ei sitä nyt oteta
Poika (huutaen): Mä haluun tän.
Äiti: Mähän sanoin ettei nyt oteta mitään.
Poika (kirkuen): Mä haluun tän.
Äiti (kipakasti): Ei sitä oteta nyt.
Poika (raivokkaasti kirkuen): Mä haluun tän.Mä haluun tän.Mä haluun tän.
Äiti (kovaäänisesti): Sitten et saa limsaa
Poika (kovaa ja selkeästi): Mä haluun tän.
Äiti (nokkavasti): Sitten laitetaan tää limsa pois!
Poika (vakaasti): Mä haluun tän.
Äiti: Katso nyt, mä laitan tän pullon ihan pois.
Poika (päättävästi): Mä otan sen huomenna, nyt mä haluun tän.
Äiti (ilahtuen): No otetaan sit tää limsakin, juot sen sitten huomenna.

Kassit on pakattu, laahustamme parkkihalliin. Autolla Mies toteaa lakonisesti: "Se vei sitä kuin pässiä narussa. "
- 6-0, vastaan.