Myrkyllinen sattuma

Kultaomenia hopeamaljassa
ovat sanat, sanotut aikanansa.  1

Istuimme kahvihuoneessa louskuttamassa.
Etsimme syntipukkia,
- ja löysimme -
hankalasta ihmisestä,
hämmentäjästä, riidankylväjästä.

 

"Niin sinuahan se vihaa kuin myrkkyä,
mattoa vetää jalkojesi alta aina kun vain pystyy",
naurahti kollega.

 

Satunnaiset sanat itivät nopeasti.

 

Olisiko minun pitänyt se tietää?
Olisinko halunnut sen tietää?
Oliko minun tarpeen se tietää?

 

Kahden viikon kuluttua
jokainen naurahdus,
jokainen puoliäänen lausuttu huomautus,
jokainen hiljentynyt keskustelu,
vainosi minua.

 

Neljännesvuoden kuluttua
puolustauduin raivokkaasti,
vääryyksiä vastaan,
niin oikeita, kuviteltuja kuin olemattomiakin,
ja vähitellen minut jätettiin rauhaan.

 

Nyt, vuoden kuluttua,
en jaksa pukea, enkä pestä.
Pihapuun huojunta täyttää päiväni.
Odotan pimeää,
johon saan taas unohtua.

Hänen suunsa on voita sulavampi,
mutta hänellä on sota mielessä;
hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat,
mutta ovat kuin paljastetut miekat.   2

 

 

1 Sananlaskut 25:11
2 Psalmi 55:22