Enää neljä yötä jouluun ja joululomaan ei yhtäkään. Aamuyöstä vielä mieleeni posahteli hoitamattomia työasioita, mutta delegoituani ne puhelimitse niille raukoille, jotka vielä raatavat, olen laskeutunut joulunodotukseen.

Lapsuudenkodissani joulu kulminoitui aina vanhempieni raivokkaaseen riitaan viimeistään aattoaamuna. Viimeisinä vuosina siellä asuessani, heidän avioliitonsa rakoili pahasti ja niinpä jouluriidatkin olivat entistä repivämpiä. Muutettuani mieheni kanssa yhteiseen omaan kotiimme, päätimme rakentaa itsellemme juuri sellaisen joulun kuin haluamme. Siitä olemme poikenneet vain kaksi kertaa: Mieheni veljen kuoltua vietimme joulun anopin luona lohduttamassa. Omien kaksostemme synnyttyä adventin aikaan mummu ja ukki  tulivat jouluksi meille ja mieheni kanssa nukuimme ohi koko joulun.

Olen seuraillut siivous- ja ruuanlaittojuttuja eri blogeissa ja miettinyt mikä joulussa minusta on ihaninta.

• Pesiminen. Olemme luopuneet siivouksesta ja sensijaan täytän koko alakerran kynttilöillä ja koristeilla. Meille on vuosien varrella kertynyt laatikoittain joulukoristeleita, joita sirottelen ympäriinsä mielen mukaan. Lasten ns. liikuttavat koristeet on kerätty omiksi ryhmikseen makuuhuoneisiin, paraatipuolen valloittavat lasikoristeet, miniatyyrisoittimet, nuotit ja enkelit.
• Ajan seisahtaminen. Yritän yleensä säästää osan vuosilomastani joulun ympärille, koska tähän aikaan vuodesta kaipaan niin kipeästi huokausaikaa. Koska varaamme vasta  tapaninpäivän ns. pakollisiin visiitteihin, joulupäivänä aika pysähtyy. Voi maata sohvannurkassa kirjapinon kanssa, kuunnella levyjä ja syödä suklaata vailla huolia vailla syyllisyyttä yhtään mistään. Täydellistä lepoa. Omat mieliherkkunsa jokainen voi kaivaa jääkaapista itse esiin, kenenkään ei tarvitse passata ketään. Ruuat ostetaan valmiina kaupasta, eikä hankita mitään pakkopullaa. .
• Hyväilevät tuoksut. Olen lievästi allerginen kuusen terpeeneille, mutten osaa kuvitella tulevani aamulla olohuoneeseen, joka  ei tuoksuisi kuuselle. Hyasintit on karkoitettu viileälle kuistille, josta tuoksu välillä varkain leviää sisään. Kynttilät, piparkakut, hedelmät, kaneli, vanilja ja ehkä kinkkukin täydentävät tuoksupaletin.
• Omat ihmiset. Tapaamme jouluaattona ystäviä ja tapaninpäivänä sukulaisia voimien mukaan. Useita aattoiltojakin olemme vuosien varrella viettäneet ystävien kesken, nykyperinteenä kokoonnumme aattoaamuna joulupuurolle keskustaan. Vaihdamme halaukset ja paketit.
• Musiikki ja laulaminen. Mitä pateettisempia joululauluja sen parempi. Viimeinen jouluviritykseni alkaa Kauneimmista joululauluista, jotka olen tänä vuonna säästänyt torstai-illaksi. Mielelläni menen myös yksin tai rakkaimman ystäväni kanssa jouluaamun aikaiseen kirkkoon herkistelemään.  
• Kukat. Suurinta kulutusjuhlaa vietän jouluna kukkakaupassa. Ilman ovikransseja, atsaleoja, amarylliksiä ja valkoisia joulutähtiä jouluni on jalkapuoli. Käymme perinteisesti jouluvisiitillä myös kaupunginpuutarhan kasvihuoneella, valitettavasti sen ovat vain nykyään keksineet niin monet muutkin. Parikymmentä vuotta sitten siellä oli ihana rauha.

Nyt pennut on koulussa, Mies työssä ja kaiuttimista kaikuu Arkihuolesi kaikki heitä Rajattoman laulamana. Arkihuolesi kaikki heitä, mieles nuorena nousta suo, armas joulu kun kutsuu meitä, taasen muistojen suurten luo. Allekirjoitan.