Joitain vuosia sitten havahduin siihen, että unelmani olivat pelkästään materialistisia toiveita (kesämökki, keittiöremontti, suihkukaivo pihalle, reilu palkankorotus ym). En pitänyt siitä kuvasta, jonka itsetutkisteluni tuotti.

Tällä hetkellä päällimmäisin  haaveeni on saada itseni sellaiseen kuntoon, että voisin parin kolmen vuoden kuluttua lähteä Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreittiä  kulkemaan. Haaveilen myös vuorotteluvapaasta, laulutunneista ja muutaman kuukauden opiskelusta Italiassa. Haaveet ovat edelleen itsekkäitä, mutta sentään hiukan aineettomampia kuin aiemmin.

Makoilin yhtenä päivänä sohvalla unelmoiden ja puhkesin yht'äkkiä vuolaasti selittämään perheelle, miten sopivat vaelluskengät täytyy hankkia jo nyt, että ne ehtivät mukautua jalkoihin. Mies ja pennut röhähtivät räkänauruun. Hyvinkö luulet kenkien mukautuvan, kun makaat ne jalassa sohvalla kolme vuotta, Mies heitti ja pennut peesasivat. Aiheesta riitti irvisteltävää lopuksi iltaa. Eipä ole kukaan pyhiinvaeltaja omalla maallaan (tai sohvallaan).

PS. Haaveilen edelleen myös materialistisesti taivaansinisestä avoautosta. Mutta se on samanlainen haave kuin aikanaan kaukorakkaudet, ei tarkoitettukaan toteutuvaksi.