Olen asunut Punavuoressa kolmanneksen elmästäni. Tänä  viikonloppuna odottelin autossa Punavuorenkadulla  perhettäni ja tein nostalgiatripin 70- ja 80-luvulle. Olen iltakävellyt Rööperin kaduilla tuhansia kertoja, tutkinut kivijalkojen pikkukauppoja, kurkkinut pohjakerrosten ikkunoista sisään, etsinyt koristeellisia ovenkahvoja ja kipsikoristeita.

Hattukauppoja, pieniä divareita, 30-luvulta unohtunut sähköliike, maitokauppa, antiikkiliikkeitä, lelukauppoja, käsityöliikkeitä, Emmauksen kirputorit, pieniä paperikauppoja, kukkakauppoja ja kemppareita eli loputtomasti katsottavaa. Oma lukunsa olivat kauppiaat: yksi huppana mamma piti tappiollista lamppukauppaa, jonka ikkunassa 60-luvun lampunkuvut pölyttyivät. Toinen vanha täti kulutti sukunsa rahat valokuvausliikkeeseen, joka myös oli parikymmentä vuotta ajastaan jäljessä. Suku yritti saada tädin eläkkeelle, muttei onnistunut. Albertinkadun taloustavaraliikkeestä ei voinut poistua ostoksia tekemättä, ettei olisi loukannut kauppaa pyöritäviä kohteliaita herrasmiehiä ja aina sieltä jotakin halpaa ja harmitonta löytyi. Albertinkadun ja Isoroban kulman paperikaupassa oli myös monen vuosikymmenen varastoa myynnissä ja sieltä sai kaupungin ihanimpia vanhoja kiiltokuvia.

Kannuskadun kotileipomon tuoksu kiihdytti nälkää, kun koulun jälkeen puski vastatuuleen telakkaa kohti. Sinebrykoffin puisto oli vielä villiintynyt ja kesyttämätön. Ja kaiken ylle levisi kaljatehtaan piipusta aika-ajoin maltaiden makea löyhkä.  Minulle kevät on tosi vasta kun kuulen mustarastaan laulun kaikuvan katukuiluissa. Ja kesätunnelmaan tarvitsen sateen tuoksun tai vaahteran neniä ja lehmuksen pähkylöitä  kuumalla asfaltilla.

Oma lukunsa olivat korttelikapakat, joihin tutustuin vasta 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa. Unohtumattomat 'merimiesräkälät' Poiju, Nautilus, Salve, Pikku- ja Iso-Ankkuri ja Laivuri. Laivurin tarjoilijatädit oli oikein tällätty merimieshameisiin. Kauemmas jos lähdettiin, mentiin Sea Horseen. Unohtaa ei tietenkään voi legendaarista Kannua, jossa saatettiin sulassa sovussa pistellä hernerokkaa shampanjan kanssa. Bulevardia oli jo fiinimpi paikka, eikä sinne oopperan näytösten jälkeen yleensä enää mahtunut.

Ikävöin Hietalahden hallia, Iso Roban hallia, Punavuorenkadun maitokauppaa, suutareita, pikkubaareja, pullapuoteja.... Kaikkia niitä myyjiä, joiden kanssa saattoi ohimennen vaihtaa sanasen.

Kun läksimme takaisinpäin tänne lähiöömme uinailemaan huomasin, että viimeisenä sinnitellyt Salve on siloiteltu Hemingways-ketjuun. Maailma muuttuu.