Isänperintö

Sinulla ei ollut minulle aikaa,
oravanpojan kipeä käpälä
ei painanut niiden dollareiden rinnalla,
joita siirtelit päivittäin.
 
Sinä olit kantasi päättänyt,
kipeän etsintäni kuittasit
rautasaappaan korolla:
julistit minut henkisesti heikoksi.
 
Kun kukaan ei Sinua ymmärtänyt,
löysit joukkueesi viinan voimalla.
Arvaamattomuudesta ja ahdistuksesta
kasvoivat minun arkirutiinini.
 
Lapseni rakastavat Sinua,
valitsen huolella aurinkoiset hetket,
varjelen heitä arvoiltasi,
jotta heikko yhteys saisi elää.
 
Viimeisinä hetkinäsi
vaadit minulta vielä
tunnustuksia, joita en enää
kyennyt Sinulle suomaan.
 
Vaikka itken yhä yhtä tuskaa,
se on vain elämää,
todellisesta kärsimyksestä
en tiedä vielä mitään.