Olin lomalla yksin oopperassa katsomassa Puccinin La Rondinea. Esitys oli mielestäni keskinkertainen, mutta ilta oli oikein onnistunut.

Lippujen hankkiminen on nykyisin ihmeellisen helppoa, jos ei halua johonkin supersuosittuun esitykseen. Keksin yhtenä iltana tahtovani oopperaan. Selasin netistä haluamani esityksen, jonka ainoa minulle sopiva näytös oli seuraavana iltana. Varasin nettikaupasta lipun, tarkastin oopperan katsomokartasta  millaisia näkymiä näyttämölle aukeaa vapailta paikoilta, maksoin nettipankkiyhteyden kautta ja tulostin lipun omalle printterilleni. Teosesittelyn ja libretonkin sain itse printattua.  Koko operaatioon meni 15 minuuttia sohvalla maaten ja se oli jo melkein liian helppoa.

Minusta on ihanaa käydä yksin opperassa ja konserteissa. Voi vapaasti elää omia tunnelmiaan. Voi antaa kyyneleiden valua, jos siltä tuntuu (ei mitään väliä sillä mitä vieressä istuvat vieraat ihmiset ajattelevat). Voi keskittyä intensiivisesti, kun ei tarvitse ottaa ketään huomioon enempää kuin normaali kohteliaisuus vaatii.  Olin edellisen kerran syksyllä yksin katsomassa Taikahuilua. Väliajalla meinasi hermot mennä, kun puolitutut niittautuivat seuraani jorisemaan joutavia, kun olisin tahtonut itsekseni leijailla niissä maailmoissa, joihin musiikki minut lennätti.

Toisaalta ihmisten havainnoiminen auloissa ja väliajoilla on myös hauskaa. Tällä kertaa ihmettelin taas kerran itsekseni miten juhlapukeutumisesta huolimatta vain harva on tyylikäs. Oopperaan osa kävijöistä yrittää edelleen tälläytyä hillityn juhlavasti. Joka puolella näkyy samankaltaisia silkkipuseroita, jakkuja ja viskoosimekkoja, jotka aivät mitenkään korosta kantajansa persoonallisuutta. Dior-jakut (tai niiden kopiot) ja Vuitton-laukkut (sekä piraatit) ovat mielestäni suorastaan vitsi. Onneksi joka kertaa vastaan tulee kuitenkin joku, joka ilahduttaa persoonallisella omalla tyylillään. Liiaksikin omaa tyyliä löytyi kuitenkin naiselta, jolla oli kilisevät bootsit, piukat mustat housut ja paita, harteilla valtava valkoinen minkkistoola ja päässä stetson. Väliajalla hän varustautui isoilla mustilla aurinkolaseilla. Hänen ystävättärensä oli hillitymmin pukeutunut, mutta hänelläkin oli päässään suuren pannumyssyn näköinen ja kokoinen turkishattu.

Ai että millä ylivertaisella tyylillä minä arvostelin kanssaihmisiäni? Jakku à la Intianbasaari, kirjottu pellavamekko by Ellos, pitkä huivi ruokamarketin alekorista, kengät kirpparilta ja laukku Anttilan poistomyynnistä. Mutta eipä tullut vastaan toista samanmoista.