Olen hengittänyt pontevasti koko viikon. Käyn maanantaisin Chi Kung tunnilla, jossa keskitytään hengittämiseen. Puolentoistatunnin harjoittelun jälkeen tuntee, että elimistö on saanut happea sellaisiinkin sopukoihin, jotka normaalisti ovat täysin pimennossa raittiin ilman suhteen. Keskiviikkoisin ryhmälaulutunnilla kaikki alkaa hengityksen harjoittelusta, jota tehostettiin männä viikolla kylkien venytyksillä.. Torstain vesijumpassakin treenattiin pitkiä vatsalihaksia ja hengitystä, joten loppuviikosta oli kyljet kipeinä ja varsin hapekas olo. Se kuitenkin repsahti heti sunnuntaina syksyn ensimmäisellä salsatunnilla, kesän jälkeen kunto on ihan kuralla, hengästytti ja hikoilutti. Yäk. Tiedän, että se on harjoittelun tarkoituskin, nostaa sykettä ja hikoillakin, mutta kun minä olen sillälailla rakennettu, että se on minusta epämiellyttävää. Siksi on täytynyt etsiä sellaisia liikuntaharrastuksia, joissa muiden syiden aiheuttama mielihyvä ylittää itsensä rääkkäämisen aiheuttaman ällötyksen.

Tämänsyksyinen harrastekalenterini on aika mukava: paljon iloa ja sopivasti rääkkiä. Liikunnan lisäksi yhteen superiltaan on ladattu italiaa ja laulua. Muut tunnit on aikaisin illalla, joten saa lähdettyä pois töistä venymästä, eikä kotiintultua tarvitse painua suoraan nukkumaan. Syksyllä jaksan hyvin, mutta kevättalvella sitten iskee uuvahdus.

Aloitin uuden italian keskustelukurssin, jossa on sekä mukava ryhmä että opettaja. Ope pitää myös portugalin kursseja, mikä houkuttaisi mua älyttömästi. Mutta ehkä maltan mieleni, kunnes saan espanjan ja italian erotettua kunnolla toisistaan. Suustani pursuaa epämääräistä sekakieltä, kun espanjan sanat tulevat avuksi siinä missä italian puhetaito uupuu.

931824.jpg

Pentu A tutki sunnuntaina lipaston päällä vuosia hiljaa nököttänyttä vanhaa radiota. "Mä en tiennyt, että tällä pääsee niin kauas". Niin pääsee, vastasin ja muistin hetkessä miltä tuntui maata vatsallaan radion bakeliittinappuloita väännellen ja painellen. Kuunnella kaukaisia surinoita, vinkuja ja satunnaisia musiikinpätkiä. Hilversum, Motala ... Joitain vuosia myöhemmin yritimme epätoivoisesti saada Luxemburgin aseman pysymään kohdallaan, jotta pysyisi edes hajulla suuren maailman virtauksista. Aikahypyt on hauskoja, oman lapsuuden elämykset on joskus kuin toisesta todellisuudesta. Voiko netissä surffaaminen koskaan aiheuttaa samanlaisia jännityksen väristyksiä kuin nuo kaukaiset radioasemat?