Harkinnan loppusuoralla vaihtoehtoja on noin kaksi. Ongelmani on se, että puolueella, joka ottaa riittävän räväkästi kantaa minulle tärkeisiin asioihin, ei tunnu olevan minulle sopivaa ehdokasta. Sen sijaan puolueella, jonka linjattomaan ja hampaattomaan yleisesiintymiseen olen pettynyt, on montakin hyvää ehdokasta. Eniten minua puhuttelee vielä ryvettymätön ensikertalainen, jonka julkisia kannanottoja olen seurailut jo joitakin vuosia. Minä kuitenkin satun olemaan niitä fakki-idiootteja, joiden mukaan naisten on syytä itse äänestää naisia, jotta ns. pehmeät arvot valtaisivat alaa päätöksenteossakin. Suosikkini sattuu nyt  olemaan mies. Mitä siis tehdä: Äänestääkö puoluetta vai henkilöä? Periaatteidensa mukaisesti vai lipsuen?

456284.jpg

No,huomiseen asti on aikaa miettiä.

Iines J. kuvasi kevään sivussa kadunvarren vaalimainoksia. Katselen päivittäin työmatkallani kolmessa paikassaa vinksallaan olevia telineitä, joissa osa paikoista on täyttämättä, osa julisteista on tuhrittu tai tärvelty. Kertaakaan en ole nähnyt kenenkään tutkivan tai edes noteeraavan noita tauluja. Olisikohan tuo irtotelineisiin pystytetty vaalimainonta kansanperinnettä joka joutaakin jo kadota?

Muuten vaalimainonta sisältää kyllä niin paljon tahatonta komiikkaa, että viime päivät ovat olleet oikein rattoisia. Perussuomalaisen Frederikin Äijäenergia -kampanja menee ihan camp-huumorin puolelle. Labradori-lehdessä, näyttelytulosten ja pentuelistausten välissä, kahden koiran emäntä yrittää vakuuttaa lehdykän laajan lukijakunnan koirankasvattajan pätyvyyden soveltuvuudesta myös laajempiin ympyröihin (lieneekö remmiä- vai keksiä -linjalla). Bussimatkalla istuin naamakkain mainoksen kanssa, jossa ehdokkaan kolme kovaa koota kotikasvatus, koulutus ja kohtuullisuus lisäselityksineen alkoivat puolessa tunnissa tuntua enemmän kuin  naivilta. Toivokamppanja puolestaan on vain korni. (Televisiomainos - anteeksi vain Niinistön ja Kataisen kannattajat - on minusta visuaalisesti surkea ja kolisee onttouttaan). Vihreiden Sinnemäki julistaa yhden vilkkaimmin liikennöidyn ulosmenoväylän yllä tietullien ja ruuhkamaksujen välttämättömyyttä, puree varmasti sillä paikalla tavoitettavaan kohderyhmään.Ylittämätön suosikkini hupimainosten saralla on edelleenkin se ehdokas joka taistelee verissä päin kaikkea pahaa vastaan ja kaiken hyvän puolesta. Uskoisin, jollen olisi tällainen keski-ikäinen kyynikko.

Mona-Lisan hymyä on tulkittu milloin arvoitukselliseksi, milloin vietteleväksi. Entä jos se onkin kyyninen virnistys?