Vaalin jälkeinen alavire on iskenyt pahasti. Toivottavasti ei mene neljää vuotta tästä toipumiseen. Olen samoissa tunnelmissa kuin mm. Hiipinä eilen uloskirjasi Ryytimaallaan. Paitsi että minun ehdokaani ei edes mennyt läpi.
Ruotimista auttaa jäsentämään Viikkovitonen:
- Äänestitkö? Miksi/miksi et? Miten sinä valitsit sen jolle äänesi annoit? Pääsikö joku äänelläsi eduskuntaan?
Äänestin, koska en ole vielä ihan kokonaan menettänyt toivoani poliittiseen vaikuttamiseen, mutta liki liippaa. Äänestin lopulta puoluetta, eikä ehdokkaani päässyt läpi. Vaalikoneet olivat tärkein ase ehdokkaan seulomisessa. - Paljonko oikeasti vaalien tulokseen vaikuttivat puolueiden markkinointikampanjat? Entä oliko blogeilla mitään vaikutusta? Mikä vaikutti sinun äänestyskäyttäytymiseen?
Mielikuvien myynti vaikutti varmasti epävarmoihin äänestäjiin jonkun verran, mutta kuka tietää keitä he sitten olivat. Blogien luulen toimivan 'uskonvahvistusta' niille, joilla on jo omat suosikkinsa. Vaalimediana niillä tuskin vielä on merkitystä. Oman arvopohdinan jälkeen (=mikä puolue?) vaalikoneiden tulokset ja ehdokkaiden kommentit koneiden kysymyksiin vaikuttivat eniten henkilövalinnassa. - Mitäs luulet, äänestävätkö ihmiset helpommin 'varman päälle' (siis sellaista henkilöä joka varmasti pääsee eduskuntaan, esim. ollut jo aikaisemmin kansanedustaja) jotta se olisi vähemmän noloa, että oma katu-uskottavuus ei vähenisi?
En tiedä kenelle poliittinen katu-uskottavuus on tärkeää, mutta näkeehän sen varman päälle äänestämisen, kiun katsoo millaisin eväin ääniharavia syntyy. - Mitä mieltä olet vaalien tuloksesta?
Pettynyt.Uskon, että päätöksenteon arvomaailma kovenee kokoomus-keskustalaisessa Suomessa. - Tuleeko tapa jolla maatamme johdetaan oikeasti muuttumaan mitenkään? Onko sillä oikeasti väliä kuka siellä eduskuntatalossa hilluu seuraavat neljä vuotta?
Radikaaleja muutoksia ei tapahdu niin kauan kun meillä jyllää tämä 'kolmipuoluejärjestelmä'. Mutta veroja keventämällä ei hyvinvointipalveluja kustanneta. Lisäksi sellaiset ratkaisut kuin mm.lisäydinvoiman rakentaminen ja Natoon liittyminen menevät entistä kepeämmin läpi iloiselta porvarienemmistöltä. En usko myöskään että ympäristönsuojelu tai kehitysyhteistyö ovat kovinkaan merkittävillä sijoilla sinimullan priorisoinneissa.
Kun sataa räntää, ottaa päähän. Kun taivas on paksussa harmaassa pilvessä, vetää apeaksi. Kun aurinko paistaa, särkee päätä ja silmiä ja ahistaa. Rasittava kevät, menisi jo ohi. Kun silmut puhkeavat, sitten helpottaa. Yksi tuttavani ilahdutti minua kertomalla, että syysmasennus on ihan normaalia, mutta tuollaiset kuin sinä, jotka masentuvat keväällä, ovat ihan oikeasti mielisairaita. Että silleen.
Iineksen Jalokivistä löytyi onneksi piristystä kevätärtymykseen. Onneksi aina voi paeta Blogistaniaan!
Kommentit