Tänään oli syksyn eka vesijumppa. Huhkin onnellisena altaassa ympärilläni joukko muita keski-ikäisiä täti-ihmisiä. Ei mitään räimeellä säestettyä hydrobicin revittelyä, vaan sinnikästä vanhanaikaista vesijumppaa hiljaisessa - tänään aurinkoisessa - hallissa, jonka ikkunaseinä aukeaa syksyiseen metsään. Altaaseen hukkui monen päivän stressi. Silmälasit kun jättää pukukaappiin, muut altaalla jää sumeaksi ja voi keskittyä kokonaan itseensä. Outoa miten tällainen laiska punkero voikin niin nauttia liikunnasta. Oma onnensa siinä, ettei altaassa tule hiki.