Heräsin tänään outoon tunteeseen: olin hyvällä tuulella. Simahdin illalla olohuoneen sohvalle ja nukuin vaatteet päällä ja lasit nenällä unia katselematta kevyet 13 tuntia.  Joku aika sitten olin perusteellisessa unitutkimuksessa, jonka kysymysosiossa tiukattiin: Koska olet viimeeksi tuntenut itsesi pirteäksi herätessäsi?  En ole eläissäni  tuntenut itseäni pirteäksi herätessäni. Hyväntuulisena herääminen on lähes yhtä harvinaista. Edes se, että piti mennä töihin vapaapäivänä  tekemään rästiin jääneitä hommia, ei himmentänyt mielialaani.

Meillä on pinoittain raamittomia tauluja ja kuvia. Olen saanut kätevän mutta vastahakoisen Miehen työväenopiston kurssille opettelemaan oikeaoppista kehystämistä. Miehellä on huomattavan matala toleranssi hörhöjen, kotkottajien ja pissisten suhteen ja hän on myös hyvin avarakatseinen luokitellessaan kanssaihmisiään näihin ryhmiin. Ensimmäisellä kokoontumiskerralla, jonne Mies purjehti suoraan kustannuspaikaltaan siistissä ja muodollisessa työasustuksessaan, hänen hermoonsa iski heti lauma kotkottajia, joilla oli enemmän ylitsepursuavaa intoa kuin taitoa, eikä turhaa ujoutta avunpyyntöjensä suhteen.  Tänä aamuna Mies ilmestyi alakertaan valmiina toiseen kurssipäivään ja pukeutuneena tiukahkoihin farkkuihin, huppariin ja kirkkaanpunaiseen duudsonpaitaan, jonka rinnus julistaa Jätkä on eläin.

- Vai tällaista imagoa tänään rakennetaan! kommentoin huomenen sijasta. - Ai, mitä?  - Että,  pysykää kaukana/tulkaa tykö, mä oon pelottava jätkä! tyrskin hilpeästi. - No nää nyt oli ainoot mitä oli puhtaana, kuului vastaus, mutta korvat kyllä punoitti.

Kurssi sujui hyvin ja jätkä sai olla rauhassa. Jotten antaisi ihan väärää todistusta Lähimmästäni kerrottakoon, että hän on ollut kahdessa edellisessä työssään ATK-tukihenkilö ja nykyisessäänkin ainut tietohallinnon edustaja. Kaikissa työpaikoissaan hän on saanut kiitosta loputtomasta kärsivällisyydestään, avuliaisuudestaan ja kyvystään vääntää hankalia asioita rautalangasta tajuttavaan muotoon. Niin että vastapainoksi murrittakoon ja karsinoikoon ihmisiä sitten vapaa-ajallaan niinkuin tahtoo.

Minun hyväntuulisuuteni ei ole päivän mittaan hiipunut. Nyt takassa ritisee tuli, YL  kaiuttaa joulua, tuikut torjuvat pimeyttä ja sorruin mussuttamaan pikkupinon pipareita. Lauantai-ilta parhaimmillaan.