Aino-mummun veli oli arvostettu runoilija. Systeri maalasi tauluja, joita ei raaskinut myydä. Neljäs ja nuorin sisaruksista, kotitalousopettaja, tituleerasi itseään kirjailijaksi julkaistuaan pula-aikaan muutaman oppaan. Ainosta sanottiin, että hän käyttäytyi kauniisti, niin ja olihan hän hyvä käsityöihminenkin. Kyllä kaikilta tässä suvussa jotakin taitoja löytyy.

Seuraavaan polveen syntyi muutama juoppo, vaimonpieksijä ja suuruudenhullu. Yksi avioitui oopperasukuun, yksi toisella kierroksella näyttämölle, muut olivat muuten vaan omituisia. Mutta väliäkö sillä, kun sentään kuulutaan kulttuurisukuun.

Mitäpä perin minä kolmannessa polvessa? Vuoristoradan lailla vaihtelevan mielen, oudon kaipuun, taipumuksen ankaraan ahdistukseen, eikä lahjoja lainkaan. Pennuilleni toivon tasaisempaa.