Reilut pinkit ruusut     © Outo Emo 2010

 

Rakastan ruusuja. Rakastan keltaisia ruusuja. Rakastan  reilun kaupan ruusuja, jotka tuovat iloa arkeeni.

                                     Kotipihan ruusut     © Outo Emo 2007

  • Kun muut toivoivat ylioppilaaksi päästessään ruusujen sijasta rahaa, minä toivoin salaa ruusuja. Sainkin niitä runsain mitoin. Äiti jaksoi kantaa niitä yöksi kylmäkellariin ja ne säilyivät kauan, kauan.
  • Kun täytin 30, mies opiskeli kaukana kotoa. Aamulla soittaessaan hän ei onnitellut ja murjotin päivän töissä, kun minun synttärini oli unohdettu. Kotiin palattuani löysin kukkakaupan puketin, josta kuoriutui kimppu upeimpia ja pitkävartisimpia keltaisia ruusuja mitä ikinä olen nähnyt. 30 kappaletta tietysti.
  • Valmistujaisjuhlissani sain ruusuista tehdyn seppeleen, ihanan. Saman ilon olen kierrättänyt myöhemmin edelleen.
  • Kun täytin 40, kielsin lahjat ja sain runsaasti ruusuja. (Kun täytin 50 sain pienestä vinkistä  pullokaupalla kuohuviiniä, jos täytän 60, taidan toivoa molempia ruusuja ja shampanjaa).
  • Mummuni ja lankoni haudalle laskin vain yhden tummanpunaisen ruusun. Se tuntui sanovan enemmän kuin prameat hautavihkot.
  • Rakkain ystäväni on syntynyt keskellä kesää, parhaimpaan ruusuaikaan. Hänelle haen torilta syntymäpäiväksi vuosikimpun ruusuja ja valitseminen on aina yhtä riemastuttavaa.
  • Kun mieheni syksyllä täytti 50, annoin hänelle suloisinta mitä keksin: korillisen keltaisia ja oransseja ruusuja. Nyt ruusut jatkavat elämäänsä kuivakukina kuistilla.
  • Töistä saamallani lahjakortilla ostin syksyllä ruusuntaimia. Odotan jännityksellä, miten ne selvisivät kovasta talvesta.

                Miehen synttärikori kuivattuna     © Outo Emo 2010

PS. Läheisilleni vinkiksi, ruusun aika on aina, jokainen hetki voi olla ruusuinen hetki. Sen mitä toivon itselleni, yritän antaa myös teille.

                             Reilut keltaiset ruusut     © Outo Emo 2010