X+1<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Istun neljän ruuhkassa,

nojaan päätäni ikkunaan.

Ahdistaa vähän.

 

 

 

Äiti osti ensimmäisen yksiön

ompelukoneeseen säätämillään rahoilla.

Mummo lainasi toisen puolen,

ja pankki viimeisen sata markkaa,

joka jäi uupumaan.

 

Vuodet kuluivat,

vihdoin syntyi ainokainen lapsi.

Vaikeasti, kovasti kipeitä olivat

niin äiti kuin vauvakin.

Töihin piti palata viiden viikon jälkeen.

 

Ensimmäisenä vuotenaan

lapsi oli kahdeksallatoista hoitajalla.

Sitten hiukan helpotti.

Äiti kääri puistossa eväsleipänsä voipaperista,

ja haaveili isommasta asunnosta.

 

Virastossa palkka oli vakaa,

jatkuva ja matala.

Ainoa ylennys tuli, vahingossa,

kahdenkymmenenviiden vuoden jälkeen,

kun esimieheltä katkesi suoni päästä.

 

Paluumatka lähiöön kesti kauan.

Ruokakassit piti retuuttaa kaupungista,

kauppaa kun ei ollut mailla halmeilla.

Pyhäilta jäi sentään askareilta vapaaksi,

paitsi pyykkitupa- ja mankeliviikkoina.

.

 

 

Kotona sihautan cappuccinon,

ennen kuin lähden tanssitunnille.

Onneksi huomenna tulee siivooja,