Olin viikonloppureissulla Pietarissa ystävieni kanssa. Edellisistä visiiteistä Venäjän eli silloisen Neuvostoliiton maaperällä oli kulunut reilut 20 vuotta. Silloin saamani sosialistisen realismin yliannostuksen vuoksi itämatkailu ei ole juuri innostanut vaikka realismikin on muuttanut suuntaa jo aikaa sitten. Mutta nyt annoin houkutella itseni mukaan, kun seura oli mukavaa, porukassa oli pari kielitaitoista ja kaupungissa tuhkatiheään pistäytyvä ystävä hoisi kaikki järjestelyt ja paimensi meitä huolekkaasti koko viikonlopun. Leningradissa en koskaan enättänyt käydä, mutta Pietari ylitti kaikki odotukseni.

Stroganovin palatsi, Nevski Prospekt, Pietari  © Outo Emo 2007<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kaupunki on häkellyttävän kaunis. Keskustan historialliset rakennukset ovat ainakin ulkokuoreltaan hienossa kunnossa. Takorautaisia yksityiskohtia, lasikupoleja, kipsikoristeita ja talojen karamellivärityksiä, messinkejä ja kultauksia  tutkien voisi vaellella useitakin päiviä. En ollut myöskään tajunnut miten paljon Pietarissa on vettä, mahtavan Nevan lisäksi kanavat tekevät kaupunkimaisemasta ilmavan ja valoisan ja koristeelliset sillat lisäävät siihen oman ylellisyyden pilkahduksen. Koko komeuden viimeistelevät ortodoksikirkkojen sirot tornit ja sipulit. Mykistävää.

Moyka kanavalla, Pietari  © Outo Emo 2007

Ennätimme viikonlopun aikana katsastaa pikaisesti Eremitaasin parhaimmat palat, tutkia jalkaisin pintaraapaisun keskustan nähtävyksistä, tehdä nopean kanavaristeilyn ja viettää iltaa Joutsenlammen näytöksessä (teatteri sinänsä oli jo nähtävyys). Nyt on jalat rakoilla ja tuntuu   ettei päässyt kuin alkuun.  

Vaikka Pietarissa on enemmän asukkaita kuin koko Suomessa, miljoonakaupungin keskustan kaduilla oli perjantai- ja lauantai-iltoina ihan rauhallista . Väkeä oli paikoin paljon, mutta örveltäjät ja tappelijat puuttuivat. Helsingin asemanseudun viikonloppuihin verrattuna meno oli kerrassaan siistiä, niinkuin ympäristökin.

Tänään päässäni on soinut Tuula Amberlan laulu:
Junat eivät koskaan enää palaa, junat joissa luki Leningrad. Hyvästi Leningrad, kuljen katujasi taas, tie on auki uuteen Pietariin. Hyvästi Leningrad, historia palaa taas. junat saapuu uuteen Pietariin.

Hyvä niin, kai.

 

Kirkko veren päällä, Pietari  © Outo Emo 2007