Iines J. luetteli mielisatujaan ja -satuhahmojaan Pirkasta luetun haastattelun innostamana. Minä en pysty rajaamaan vain kolmea suosikkiani kummastakaan ryhmästä. Mutta kurkataan mitä löytyi vuonna 1966 Pikku Emon sängyn päädyssä olevalta hyllyltä, jolle oli sijoitettu kaikkein rakkaimmat kirjat:
- miltei repaleiksi luetut kuvakirjat Seitsemän pientä kiliä, Meidän Mirri, Taikahattu ja Pikku Marjan eläinkirja
- Kaarina Helakisan satukirja
- Dick Laan: Vikke Väkkärän seikailut
- Leena Härmä: Pieni tuittupää
- Gunnel Linde: Lurituri
- Kirsti v. Boehm: Seepran punaiset tossut
- Johanna Spyri: Pikku Heidi
- Astrid Lindgren: Lotta, Janne ja Minnamanna + Taina Tomeran Joulu
- Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu
- Gösta Knutsson: Pekka Töpöhäntä
- Luisa M. Alcott: Tytöistä parhain
- A.A. Milne: Nalle Puh
- P.L. Travers: Maija Poppanen
Mummulan kätköistä löytyi vielä kaksi iki-ihanaa kirjaa, joihin pääsi käsiksi vain silloin kun sai olla itsekseen kyläilemässä: Tupuna Vaissin Saniaissaari ja Kunnaksen Tiitiäisen tarinoita.
Nykyisin hyllystäni löytyvät lähes kaikki Astrid Lingrenit, joista ehdottomat suosikkini ovat Saariston lapset ja Marikki, unohtamatta tietenkään Veljeäni Leijonanmieltä. Kaarina Helakisan ensimmäinen satukokoelma julkaistiin vuonna 1964 ja hänen jo koulutyttönä kirjoittamansa tarinat ovat yhä mielestäni parhaita satuja mitä olen lukenut. Maija Poppasen jatko-osat hankin 80-luvulla, mutta uusi käännös on mielestäni ihan kökkö alkuperäiseen verrattuna. Samoin kävi kun Nalle Puhia alettiin uudelleen suomentaa 70-luvulla.
Pikku Heidi, Lurituri, Vikke Väkkärä, Tuittupää ja Pekka Töpöhäntä eivät enää nykyään minua puhuttele. Suosikkilistalle on kuitenkin noussut hurmaavia klassikkohahmoja kuten Enden Momo, Kurenniemen Onneli ja Anneli, Janoshin Pikku Karhu ja Pikku Tiikeri , Huovin Urpo ja Turpo, Bondin Karhuherra Paddington, Beatrix Potterin eläinhahmot, Barklemin Tiheikön väki, Grahamen Kaislikossa suhisee -eläimet, ja, ja, ja.....
Huomaan, että nykyinen suosikkilistani on kovasti eläinpainotteinen. Eläimet ja erilaiset normeista poikkeavat tytöt/naiset hallitsivat kyllä suosikkisaduissani jo lapsenakin, vaikken kaikkein räväkimpiin, kuten esimerkiksi Peppiin, kiintynytkään.
Minulla on tallella myös metrin verran kuvakirjoja lapsuudestani. Niiden kuvat nostavat esiin tunteita ja tunnelmia, joille minulla ei ole nimiä eikä käsitteitä. Annosteltava huolella ja varoen.
Kommentit