Yli kymmenen vuotta olen tehnyt hamsterin lailla töitä. Aikatauluttanut kuin hullu, vahtinut deadlineja ja hoputtanut omia ja vähän vieraitakin, kuunnellut asiakkaita, suoltanut tekstiä, pallotellut palautteita ja kun rahat ei riitä heiluttanut vasaraa, leikkaillut ja liimaillut itse.  

Olen ollut ylpeä selviytymisestäni oravanpyörässä, mutta muutama vuosi sitten tajusin oleellisen asian: itseasiassa minä olen hidas  ihminen. Tarvitsen rauhaa ja aikaa. Aikaa ajatella. Joutilaisuutta.

Nyt tunnistan hitauden tarpeet. Minulle hitaus on ajattelua, kypsyttämistä ja pohdiskelua. Hitaus on monipuolisuutta, asioiden selvittämistä  monelta eri kantilta. Hitaus on varmuutta, harkittuja, perusteellisia päätöksiä. Hitaus on luovaa keskittymistä, parhaat oivallukset syntyvät silloin kun aika pysähtyy, ei paineen alla.

Pomo kohteli minua kuin ulkoavaruuden otusta, kun sanoin haluavani rauhaa. Miten saa aikaa olla hidas?