TIKKARIMATKA
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Satukirjan välistä
leijuu 60-luvun tikkaripaperi.
Neuronit kihisevät kiihkeinä.
Tunnen kitalaessani
neliskanttisen möhkäleen
raapivat reunat,
kielinystyt kaipaavat
uurteista pintaa.
Huoneeseen leviää
kolan tuoksu.
Nenä vie minut
mummulan keittiöön.
Astiakaapin laatikossa
oli aina tikkari
ja pakettinappuloita.
Mummu säästi kaiken,
pussinsulkijat,
Pappa-vainaan ulsterit,
rantakivet ja
näkinkengät.
Helmiäisessä heijastuvat
onnelliset kesäni.
Mummun syli on säilötty
lämpimiin sileisiin kiviin,
joilla koristelen hyllynreunat.
Kierrän helminauhaa kaulassani.
Tikkaripaperi –
postia lapsuudesta -
vihdoin alan ymmärtää
kuka peilistä heijastuu.
Kommentit