TIKKARIMATKA

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Satukirjan välistä

leijuu 60-luvun tikkaripaperi.

Neuronit kihisevät kiihkeinä.

Tunnen kitalaessani

neliskanttisen möhkäleen

raapivat reunat,

kielinystyt kaipaavat

uurteista pintaa.

Huoneeseen leviää

kolan tuoksu.

 

Nenä vie minut

mummulan keittiöön.

Astiakaapin laatikossa

oli aina tikkari

ja pakettinappuloita.

Mummu säästi kaiken,

pussinsulkijat,

Pappa-vainaan ulsterit,

rantakivet ja

näkinkengät.

 

Helmiäisessä heijastuvat

onnelliset kesäni.

Mummun syli on säilötty

lämpimiin sileisiin kiviin,

joilla koristelen hyllynreunat.

Kierrän helminauhaa kaulassani.

Tikkaripaperi –

postia lapsuudesta -

vihdoin alan ymmärtää

kuka peilistä heijastuu.