Ilta Meilahdessa

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

"Älä säikähdä,

ei enää ole hätää",

kuiskasit käheästi linjalla.

Jalkani tärisivät,

ja otin seinästä tukea.

 

Sinä olet minun holvikaareni,

kannat laellasi arjen ankaruuden.

Koskaan en ole ollut niin vähällä sortua,

kuin vierelläsi sairaalan teholla,

monitorien sinisessä hämyssä.

 

Jokainen käyrän hypähdys,

seisautti minun sydämeni.

Jokainen hikikarpalo,

joka valui alas valkeaa poskeasi,

ryöpsäytti kyyneleet sisälläni.

 

"Iltapalaa, jaksatko vähän, rakkaani."

Kuiva pala vuokaleipää,

jonka Sinulle syötin,

ja nokkamuki haaleaa teetä,

kallisarvoisin ateria,

jonka ikinä olen Sinulle tarjoillut.