Törmäsin viikolla Skrubun vitosen kautta Pihlajamäen haikueditoriin. Se pisti miettimään, miten tiivistää ajatuksiaan ja sanomisiaan oleelliseen, kun tämä polkkaaminenkin menee välillä ihan vuodattamiseksi. (Ennenkuin löytää oleellisen tarvitaan pitkiä ajatuskulkuja.)

Pitkin viikkoa olen kasannut haikuviritelmiä bussissa istuessani, tylsässä kokouksessa, uimahallin suihkussa. Runotorstaihin hapuilin haikua. Tämä on omakuvistani se, johon olen suhteellisen tyytyväinen.

Kulhon viimeinen
ylikypsä persikka
kutsuu ja torjuu