Pitää lähteä huomenna konferenssimatkalle Unkariin, mutta kun ei huvita. Koskaan aikaisemin ei reissuunlähtö ole tökkinyt näin pahasti vastaan: väsyttää, tekemättömät työt tuntuu kaatuvan niskaan ja parin päivän poissaolo ei paranna tilannetta ollenkaan.Hirvittää ajatuskin, että pitää olla yltiösosiaalinen ja luoda suhteita ja tulla toimeen maassa, jonka kieli on yhtä pörkötliä. Järki tietää, että  eurooppalaisten kolleegoitten tapaaminen on aina antoisaa, mutta tunteet ei pysy nyt kurissa. Enkä mitenkään ylettömästi pääse tai joudu matkustelemaan, parin vuoden välein osuu konferenssimatka kohdalle.

Laukku on kuitenkin pitkin hampain pakattu. Säätiedotukset katsastettu ja forintit vaihdettu. Kai se intokin sieltä jostain pullahtaa, kun irtoaa tästä työn arjesta. Parasta kai mennä nukkumaan, etten kärttyisyyden lisäksi ole vielä umpiväsynytkin. Palaan vuodattamaan, kun olen yhtä Unkarin kokemusta rikkaampi.