Koko aikuisikäni olen kostanut elämälle painumalla huonoina päivinä sänkyyn hampaita pesemättä. Viime vuosina niitä päiviä on ollut melkoisesti! Nyt elämä kostaa, kun hampaiden juuret kuolee yksi kerrallaan helvetillisten särkyjen saattelemina.  

Pentu A teki pesää yhtenä iltana sängyssämme, kun Mies oli reissussa. Narisi jotenkin tutun kuullosella nuotilla: mikset pessyt hampaita? "Koska mä kostan", vastasin. Ai mille? Emme päässeet yhteisymmärrykseen. Toi on taas sun sumeeta logiikkaa, tuli tuomio 11-vuoden kokemuksella. Outoa, musta tämä on tappavan loogista (ainakin hampaita tappavan).