Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Kirjoittaja

Ajatuksia harottuna uupumuksen, sarkasmin ja unelmien välimaastosta. Haravanvarressa viisi-
kymppinen ex-idealisti, nykyinen kyynikko.

 

Sivut
23.03.2007 - 23:23

Bambilta kiersi mulle tämä syntymäpäivämeemi, joka on juuri sipiva väsähtäneen perjantai-illan hupia. Kolmen kuukauden kuluttua on päivä pisimmillään, juhannuksen tienoo ja minun niin monennes syntymäpäiväni etten oikein pysty sitä sulattamaan.

Eli meemihän menee niin, että:
Mene Wikipedian nettisivuille ja etsi syntymäpäiväsi (esim. 9. tammikuuta eli kirjoita päivä ja kuukausi). Etsi sitten kolme tapahtumaa, jotka tapahtuivat kyseisenä päivänä sekä kolme syntymää, kolme kuolemaa ja kaikki juhlapäivät. Tämän jälkeen haasta 2 kaveriasi samaan urakkaan.

Löysin asioita ja ihmisiä, joilla on ollut minulle merkitystä, mutta juhlapäivätarjonta oli onnetonta, joten tilalle kaivoin syntymäpäiväni hääpareja

Syntyneitä
1893 – Aaro Hellaakoski, kirjailija
1946 – Kaarina Helakisa, kirjailija
1964 - Dan Brown, kirjailija

Kuolleita
1969 – Judy Garland, laulaja ja näyttelijä
1987 – Fred Astaire, tanssija ja näyttelijä
2006 - Moose III, Eddien roolia Frasierissa näytellyt koira

Tapahtui
1633 – Katolinen kirkko määräsi Galilein kieltämään teorian, jonka mukaan Maa kiertää Aurinkoa
1846 – Adolphe Sax patentoi saksofonin
1878 – Tutkimusmatkailija Nordenskiöld lähti matkaan "Vega"-laivalla purjehtimaan koillisväylän läpi.

Hääpäivänsä viettivät:
Harry Houdini & Wilhelmina Beatrice Rahner, 1894
Rex Harrison & Kay Kendall, 1957
Ernesto Che Guevara & Aleida March, 1959

Haastan edelleen Mymskän ja Titan, mikäli haluavat, eivätkä ole vielä tulleet haastetuiksi.

Tässä mukavasti vuorokausikin pyörähti puuhakkaan lauantain puolelle. Onneksi sentään saa nukkua pitkät unet ennenkuin viikkojen rästiin jääneet kotihommat kaatuu niskaan. Kellarissakin on kuukauden  pyykit runttuisina ja lajittelematta....

02.03.2007 - 09:39

Plokkasin Allyaliaksen kautta haasteen: listaa 10 kirjaklassikkoa, joita et ole saanut luettua. Aikoinaan yritin sinnikkäästi lukea kaikki kirjat, joihin tartuin. Silloin kesken jättäminen oli Tapaus. Nykyään olen laiskistunut ja hylkään kirjan suht kepeästikin. Sitten ovat ne kirvelevät klassikot, jotka haluaisi kuitata luetuiksi, mutta kun ei vaan pääse alkua pidemmälle. Tässä niitä, joita olen aloittanut moneen kertaan:

1. Waltari: Sinuhe egyptiläinen
2. Kivi: Seitsemän Veljestä
3. Salama: Juhannustanssit
4. Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat
5. Tuuri: Pohjanmaa
6. Joyce: Odysseus
7. Tolstoi: Anna Karenina
8. Tolkien: Taru Sormusten Herrasta
9. Solzenitsyn: Syöpäosasto
10. Miller: Kravun kääntöpiiri

Ei auta aika eikä rauha, kun ikävystyttää. Lähes kaikkia olen testannut kymmenen vuoden välein, mutta edelleenkään ei nappaa. Anna Kareninan olen sentään lukenut pariinkin kertaan yli puolen välin, ja se on ollut ihan luettava, mutta sitten vain ote herpoaa. Salamaa, Tuuria ja Milleriä en viitsi enää yrittääkään, mutta muita kurkistelen edelleen: Jokohan olisin kasvanut niin isoksi, että jaksaisin tämän lukea.

27.02.2007 - 09:26

Bambi haastoi minut paljastamaan kuusi outoa asiaa itsestäni. Piti kysyä asiaa oikein Mieheltäkin, koska minähän olen kerrassaan normirouva, vain maailma ympärillä on outo ja kummallinen.

  1. Peruskalliot olisi suojeltava, siis ihan fyysisesti ja minun mielestäni. Minua riipoo, kun ikiaikaista materiaalia rouhitaan surutta soraksi ja upotetaan täyttömaaksi tai tienpohjiin. Teihin, jotka voisivat yhtä hyvin kiertää kalliot, eikä turmella niitä. Suomessa on maailman vanhinta peruskalliota, ja sitä tuhotaan ikään kuin se olisi rajaton luonnonvara. Olen löytänyt vasta yhden aatetoverin, mutta olen kyllä meuhkannut asiasta niin paljon, että lähimmät lopettaa vuodatukset lyhyeen: joo, joo, taas sitä kalliojuttua, tiedetään.
  2. Pelkään rajallisia lukittuja tiloja. Esimerkiksi renaava vessanlukko saa minut hetkessä hillittömään paniikkiin vaikka ympärillä olisi kuinka paljon ilmaa ja ihmisiä tai oven alta mahtuisi ryömimällä ulos. Jos en muuten saisi kehitettyä ahdistusta, ei tarvitse kuin kuvitella olevansa elävänä suljettu ruumisarkkuun, niin johan irtoaa kunnon angstit.
  3. Minulla on ankanjalat (=leveät ja lattanat, kaikki varpaat yhtä pitkät), jotka kävellessä kääntyy ulospäin kuin Chaplinilla ikään. Näin talvisella askelkuvioni erottuu lumessa selvästi ja se ärsyttää minua. Jos olen edellisessä elämässä ollut ankka, ansaitsen  seuraavassa päästä koalaksi.
  4. Olen pohjattoman epäluuloinen sieniä kohtaan. Ne ovat kiehtovia eliöitä, mutta suuhuni en niitä suostu pistämään. Itse asiassa, kun katselee dokkareita, joissa näytetään sienien leviämistapoja tai liikkeitä nopeutettuna, ei voi päätyä muuhun lopputulokseen kuin siihen, että sienet ovat ulkoavaruudesta salakavalasti tänne soluttautunut elämänmuoto. Sienethän eivät ole kasveja, eläimiä tai bakteereja vaan........
  5. En usko, että valon nopeus on nopeuden absoluuttinen maksimi. Muuten uskon kyllä Einsteiniin ja täysin tunnepohjalta, niinkuin tosi usko kumpuaakin.
  6. Sisäänpäin kääntyminen ja itseensä keskittyminen on tyydyttävää, mutta joskus ahdistavaa. Ulospäin suuntautuminen on rasittavaa, mutta joskus antoisaa. Ja näiden kahden välillä pitää tasapainoilla. Mulla on pieni, mutta rakas ystäväjoukko, johon pitäisin mielelläni tiiviisti yhteyttä jostakin etäältä.

Eikä tässä vielä kaikki! Bonusraitana Miksi nimitän itseäni Oudoksi Emoksi? Koska tasapainoilen elämässä ahdistuksen ja innostuksen välillä. Koska äitiys on ollut minulle vaikeaa, ja aiheuttanut enemmän tuskaa kuin iloa, vaikka rakastankin pentujani kiihkeästi. Koska en löydä itsestäni pyytettömyyttä ja uhrautuvaisuutta. Koska pohjimmiltaan en kuitenkaan tahdo olla normirouva. Koska.....

Meemi on jo pyyhkäissyt halki sen Blogistanian, jonka minä tunnen joten lainaan vain Virtaskan ajatusta: Haastautukoon ken haluaa.

18.02.2007 - 17:03

Mitään muuta en ole jaksanut viime päivinä koneella tehdä kuin etsiä jotakin viihdettä. Yhtenä iltana haravoin kaikenlaisia testejä, rätväsin löytämäni sen kummemmin editoimatta sivulle ja laitoin julkaisupäivän niin pitkälle, että ehdin vähän raapustella jotakin huttua ympärille. Ja eikö vain käynyt niin, etten ehtinytkään ennen kuin lahjomaton alusta julkaisi koko raakileen.

Eli kaikki 'selosteet' on editiä jälkikäteen. Olen pahoillani. Päässä pyörii vaikka mitä kirjoitettavaa, mutta kun ei nyt just jaksa. Onneksi alkaa hiihtoloma, johon pennuilla ja mulla on raudanlujat suunnitelmat: minä aion nukkua ja torkkua sohvalla, pojat vuorottelee pelaamisen ja löhöämisen välillä. Viikon suurimpana ponnistuksena raahaudumme ehkä kerran elokuviin, jos jaksamme.

Eli nyt siis Aivot narikkaan testisarja à la kevätväsähtänyt Emo 

Mymskältä löytyi ensimmäinen sopivan köykäinen vinkki, mikä jumalatar olet:

You Are Artemis

Brave, and a natural born leader.
You're willing to fight for what you believe in...
And willing to make tough decisions.
Don't forget - the people around you have ideas too!
 
Minäkö muka? Eihän testit voi olla väärässä! Mutta nyt meni niin metsään kuin voi mennä. Minä olen pehmeä sovittelija, joka yrittää aina etsiä kompromisseja, joihin kaikki voisivat sopeutua. Hankalia päätöksiä märehdin liian kauan ja mieluimmin siirtäisin ne kollektiivisesti murehdittavaksi. Sekä alaisteni että esimiesteni mielestä olen liian kiltti. Varsinainen Artemis, kukahan olisi sellainen hiirulaisjumalatar? 
 
Seuraavaksi löytyi Bambilta vinkki eläinradalle
 
Your True Love Is a Scorpio
Why you'll love a Scorpio:

Strong and sexy, Scorpio will overpower you into falling in love (before you even realize it!).
You'll love being swept away by Scorpio - into a world of insane passion.

Why a Scorpio will love you:

You don't mind letting your Scorpio take the reigns, as long as you know you're truly cared for.
Loyal and devoted, you would never do anything to set off insanely jealous Scorpio.

Minut tuosta voi ehkä vielä tunnistaa skorpionin rakastetuksi. Mies on kyllä tähtimerkiltään skorpioni, mutta ilmeisesti luonnekuvaus on jostakin toisesta rinnakkaistodellisuudesta. Vai onko mulla sittenkin väärä Mies?

Angelan polkasta nappasin syntymäaika-analyysin

Your Birthdate: June
You tend to be understated and under appreciated.
You have a hidden force to do amazing things, doing them your own way.
People may see you as strange and shy, but they know little.
Your unconventional ways have more power than they (and even you) know.

Your strength: Standing up for what you know is true

Your weakness: You tend to be picky and rigid

Your power color: Silver

Your power symbol: Square

Your power month: April
 
Nyt kolahti kohdalleen niin monta juttua, että rupesi hirvittämään. Mutta onneksi hopea ei voimaannuta mua pätkääkään, eikä neliöt soita mitään kieltä sielussani.
 
Sitten upposin Blogthingsin testiluetteloon ja tein kaikki mihin itsekunnioitukseni ja amerikanvastaisuuteni venyi. Tässä suosikkejani:
 

You Are a Visionary Soul

You are a curious person, always in a state of awareness.
Connected to all things spiritual, you are very connected to your soul.
You are wise and bright: able to reason and be reasonable.
Occasionally, you get quite depressed and have dark feelings.

You have great vision and can be very insightful.
In fact, you are often profound in a way that surprises yourself.
Visionary souls like you can be the best type of friend.
You are intuitive, understanding, sympathetic, and a good healer.

Souls you are most compatible with: Old Soul and Peacemaker Soul
 
Niin siis olenko minä tällainen vai haluanko olla tällainen? 'Tunne itsesi' alkaa hämärtyä.
 
You Are From the Moon
You can vibe with the steady rhythms of the Moon.
You're in touch with your emotions and intuition.
You possess a great, unmatched imagination - and an infinite memory.
Ultra-sensitive, you feel at home anywhere (or with anyone).
A total healer, you light the way in the dark for many.
 
Pelkäsin paljastuvani planeettakunnaltamme poistetun Pluton asukiksi mutta tämähän oli oikein sopivaa.
 
Your Aura is Blue
Spiritual and calm, you tend to live a quiet but enriching life.
You are very giving of yourself. And it's hard for you to let go of relationships.

The purpose of your life: showing love to other people

Famous blues include: Angelina Jolie, the Dali Lama, Oprah

Careers for you to try: Psychic, Peace Corps Volunteer, Counselor
 
Vuosien varrella olen tehnyt vaikka mitä auratestejä ja tulos on aina sama, vaikka haluaisin olla keltainen olen sininen. Vaikkei auroista puhuttaisikaan, ystäväni ja läheiseni määrittelevät minut eittämättä siniseksi. Niin se kai sitten on: sieluni on sininen, hiukan turkoosilla terästettynä.
 

You Are a Blue Flower

A blue flower tends to represent peace, openness, and balance.
At times, you are very delicate like a cornflower.
And at other times, you are wise like an iris.
And more than you wish, you're a little cold, like a blue hydrangea.
 
Ja tämän värinhän tiesi jo etukäteen. Amerikkalaiset eivät ilmeisesti tunne lempikukkiani lemmikkejä ja metsäorvokkeja. Ruiskukka (cornflower) on kyllä myös suosikkilistani kärjessä, mutta iirikset ja hortensiat ovat liian pönäköitä minuksi. Tai miksei pienet villikurjenmiekat, mutta hortensiat eivät mitenkään.
 
 
Kategoria: Haasteita ja testejä 5 kommenttia Kommentoi
20.01.2007 - 20:03

Olen aina ajatellut itseäni lemmikkinä tai pienenä luonnonvaraisena orvokkina. Erehdyttyäni huokaisemaan tuon ääneen, näin ystäväni ilmeestä, ettei hän koskaan ajattele itseään kukkasena. Pieni kärsimätön kulmienkurtistus tarkoittaa ilmeisesti, että lakkaa leikkimästä Runotyttöä, lähes viisikymppinen matami.

Girls-Only Blogthingsin (minkä ihmeellisen linkkiketjun päästä sinne jouduinkaan) kukkatestin mukaan olen lilja. En tunnista itseäni liljaksi, minusta puuttuu kaikki kuningatarmaisuus.  Mutta uskottava se kai on kun kerran Testi niin kiistattomasti kertoo:

You Are A Lily
You are a nurturer and all around natural therapist.
People see you as their rock. And they are able to depend on you.
You are a soothing influence. You can make people feel better with a few words.
Your caring has more of an impact than even you realize.

Mairittelevat liljamääritelyt tunnistan tietysti heti ehdaksi minuksi. Rakastan testejä, mitä hömpämpiä sen parempi.

Kukista kopottelen sujuvasti siltaani myöten tuoksuihin. Olin 16-vuotiaana kielikurssilla Ranskassa Grassen lähellä. Vierailimme hajuvesitehtaalla ja kukkaviljelmillä ja saimme mukaamme kukin pienen näytepullon. Ei selvinnytt mitä se sisälsi, mutta tuoksu lumosi minut. Käytin pienen pisaran kerrallaan, tuota satumaista, ilmavaa kukkaistuoksua. Vasta muutamia vuosia myöhemmin minulle selvisi, että tuoksu on Nina Riccin klassikko L' Air du Temps

Aikanaan  käytin sitä päivittäin, ja huivilaatikostani lehahtaa yhä vieno aavistus jasmiinin, ruusun, gardenian, neilikan, iiriksen ja santelipuun sekoituksesta. Nykyäänkään en tunne olevani hyvin pukeutunut, ellen lopuksi suihkauta tuoksua ohimoille, kaulalle ja ranteisiin. Käyttökerrat ovat vain harvenneet, ja pienehkökin  pullo riittää useaksi vuodeksi. Mitään muuta hajuvettä en koskaan ole osannut käyttää.

L'Air du Temps'in suunnitteli Nina Riccin poika Robert  sodan jälkeen vuonna 1948. Niin tuoksun kuin pullonkin (joka kehitettiin Laliquella 50-luvun alussa) haluttiin kuvastavan ajan toiveikkuutta, valoisuutta, rauhaa ja rakkautta. Ranskankielinen nimi L'Air du Temps on helppo kääntää ajan hengeksi, mutta käännöksestä jää puuttumaan se kepeys, mikä sisältyy ranskankieliseen ilmaukseen. Tuoksu, pullo ja nimi - täydellinen illuusio  - ja toimii yhä.

Kategoria: Haasteita ja testejä 8 kommenttia Kommentoi
10.01.2007 - 23:16

Hiipinän kautta löysin kärttyisen täti-ihmisen tämänpäiväiseen mielialaan sopivan meemin: Suomen ällöttävimmät miehet.

Jokainen seuraavista aiheuttaa mussa inhonväristyksiä, kiivasta torjuntaa  ja esim. televisiokanavan vaihdon heti välittömästi.

Perusteluja besservisseri, lausuntoautomaatti, ylisuuri ego, ylitihkuvan positiivinen, sievistelevä keinokosmopoliitti, perushöhlä. Vapaa valinta minkä määreen kehenkin haluaa liittää.

Vertailla voi tietysti samoissa sarjoissa painiviin söpöliineihin: Erkki Toivonen, Anto Leikola, Tuomas Nevanlinna, Jukka Relander, Tapio Liinoja, Tapani Ruokanen. Taas vapaa valinta ketä kehenkin vertaa. (Politiikasta en kyllä keksi ketään ryvettymätöntä viatonta söpöä).

Että näin herttaista tänään meidän kerhossa.

 

Kategoria: Haasteita ja testejä 6 kommenttia Kommentoi
06.01.2007 - 13:56

Miten konservatiivinen voi olla vanhan kävyn musiikkimaku? Miehen musiikkimaku on progressiivisempi kuin minun, mutta olemme liikuttavan yksimielisiä siitä, ettei ole 70-luvun musiikin voittanutta. Kun rupesin listaamaan mielestäni parhaita miesartisteja, en voi kuin todeta: Sitä saa mitä aikanaan on oppinut tilaamaan. Listallani on ainoastaan yksi uusi tulokas kolmeenkymmeneen vuoteen.

Eli siis jatkoa Susupetalin liikkeelle potkaisemaan musiikkimeemiin. Tässä klipsejä viiteen minun mieltäni sykähdyttävimpään miesesiiintyjään.

Maailma on täynnä lumoavia ääniä ja tulkintoja (John Lennon, Bruce Springsteen, Maurice Chevalier, Jaques Brel, Sting, Peter Gabriel, Mick Jagger, Tauno Palo, Sam Cooke, Luis Armstrong, Leonard Cohen, Victor Jara....), jotka päätyvät usein levylautaselle. Mutta noihin luetteloni viiteen olen kasvanut kiinni.

Ostin ensimmäisen levyni vuonna 1973. Se oli Mark Bolanin The Slider, joka oli kallis aarre. (Levysoitin meille hankittiin vasta kaksi vuotta myöhemmin, joten kävin kuuntelemassa aarrettani naapurissa). Marc Bolan on minulta jäänyt historian hämäriin nurkkiin, vaikka totesinkin tässä taannoin pystyväni edelleen laulamaan mukana radiosta tulleen Metal Gurun. Samalta elämänvaiheelta on peräisin yhä jatkuva viehtymykseni David Bowieen ja Rod Stewartiin. Stewart on tehnyt paljon imelää soopaakin, mutta 70-luvun alkupuolelta hänen ja Facesin tuotannosta löytyy lukuisia helmiä. Toisaalta suht äskettäin tehty konserttitaltiointi Unplugged and seated välispiikkeineen on suorastaan lohdullinen, ihminen voi sekä muuttua että säilyä.

Hectorin kanssa olen kasvanut aikuiseksi. Ja lähes kaikki hänen laulunsa osaan ulkoa, mikä ei lakkaa pentujani ihmetyttämästä. Yves Duteilin olen löytänyt uudestaan parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Hector analysoi ja ahdistuu, Duteil  yrittää muokata maailmaa balladeilla. Maailmanparantajia molemmat.

Juanes on uusin ihastukseni. Kuuntelin joitakin vuosia sitten paljon latinopoppia soittavia nettiradioita herättääkseni uinuvan espanjantaitoni eloon. Juanes erottui heti mukavasta, mutta muuten melko tasapaksusta musiikkitarjonnasta. Latinojen tapa sotkea voimakkaita kielikuvia, uskonnollisia ilmaisuja ja sotaista retoriikkaa vetoaa minuun (agnostiseen pasifistiin). Hivelevää espanjaksi, kökköä suomeksi käännettynä. Raahasin Mieheni, jolle on muutenkin pakkosyötetty latinomusaa, Juanesin Helsingin konserttiin viime kesänä. Paikalla oli varmasti joka toinen Suomessa asuva eteläamerikkalainen ja jokaikinen kolumbiaano. Meno oli sen mukaista ja se oli yksi hauskimmista konserteista, joissa olen ollut.

Miehen kanssa kinaamme jokaisen konserttikäynnin jälkeen, meneekö juuri nähty ja kuultu yhteiselle konserttien top5 listallemme. Kovasti sekin lista on miespainotteinen: Bruce Springteen, Sting, Phil Collins, Santana ja Juanes. Listamme on myös tyypillisen keski-ikäinen.

Kategoria: Haasteita ja testejä 4 kommenttia Kommentoi
04.01.2007 - 21:25

Mukavasti kului lomapäivä, kun mietiskelin Susupetalin liikkeelle laittamaan meemiin suosikkejani. Viiden parhaan naismuusikon rajaaminen on miltei mahdoton tehtävä, muttä tässä on tämän päivän 7 huipulla listani, Huomenna se voisi olla jo toisenlainen. Videoklipit löytyvät luettelon linkeistä, kaivamani info taas tekstin linkeistä.

Piafia olen kuunnellut lapsesta lähtien ja aina löytyy joku jo moneen kertaan kuultu laulu, joka yhtäkkiä puhuttelee uudella tavalla. Yksi ikisuosikeistani on kuitenkin Mon Legionnaire, jota joku on tuubissa käyttänyt videopatkänsä taustamelodiana.

Venezuelalainen Soledad Bravo aloitti 70-luvulla latinalaisen uuden laululiikkeen vallankumouslaulajana ja jatkaa edelleen, nykyään etenkin latinorunouden säveltäjänä ja tulkkina. Löysin joitakin vuosia sitten kirjastosta Bravon kokoelman Cantos Revolucionarios 60-70-luvuilta. Koska Chilen Uusi Laulu oli minun nuoruuteni rakkainta musiikkia, Soledadin laulut iskivät niin kipeästi sydämeen, että itkin pitkät itkut kuunnellessani. Sen jälkeen olen tutustunut Bravon uudempaankin tuotantoon. Videoklippiä oli vaikea löytää, mutta sentään yhden pikkupojan synttärivideon taustalla soi Soledadin heleä Vihreät lintuset.

Maailmanmusiikissa on paljon suoraan sieluunkäyviä naisesiintyjiä. Omara Portuondo, Mecedes Sosa, Cesaria Evora... Nyt valitsin Evoran, ehkä laulujen meren keinunnan ja portugalin kielen viettelevyyden takia. Susana Bacaan tutustuin vasta muutamia vuosia sitten, mutta afroperulainen diiva sinkaisi suoraan usein soitettavien levyjen pinoon.

Sambassa, fadossa tai afrikkalaisessa musiikissa olisi vielä niin paljon muitakin ihania naisia.... Ehkä olisikin pitänyt luokitella tyylilajit ensin ja sitten vasta alkaa rajata esiintyjiä.

Olin riparileirillä, kun yksi uusista ystävistäni tutustutti minut Motown-soundiin, joka sekin puree minuun yhä. Sieltäkin löytyy niin älyttömän paljon hyvia naisia ja naisryhmiä (The Supremes, The Marvelettes, Martha and the Vandellas, Velvellettes). Valinta on vaikea, mutta päädyn Gladys Knightiin ja the Pipsiin.  Mustanmusiikin kuningattarista Aretha Franklin  jäi jo lapsena mieleen (kuten tietysti myös Ella Fitzgerald ja Billie Holidaykin). 

Tietyssä mielentilassa haluan aina kuunnella swingiä ja 30-40-luvun jazzia. Jazzlaulajattarista Lena Hornen varhaistuotanto vetoaa ehkä johonkin viattomuuden ikävään. Sekä laulajana että näyttelijänä  kunnostautunut Horne esiintyi vuosikymmenien ajan.

Musiikista, niinkuin kirjallisuudestakin ja niiden herättämistä tunteista on vaikea kirjoittaa. Niistä pitää vain nauttia.

Edit 5.1.: Korjasin Gladys Knightin linkin videoklippiin. Enkä malta olla lisäämättä tätä vuoden -73 ajankuvaa.

Kategoria: Haasteita ja testejä 5 kommenttia Kommentoi
16.12.2006 - 09:18

Titta haastoi minut tähän meemiin:

Kokoa pieni tarina vähintään kolmesta seuraamastasi blogista ja haastajan blogista, ottamalla yksi virke kustakin. Haasta ne blogikirjoittajat, joilta lainasit virkkeet, tekemään oma tarinansa. (Mukaan ei lasketa sitä joka sinut haastoi).

Juhlakausi ei ole lähelläkään loppuaan, mutta minä alan jo pikku hiljaa olla. Olen huomannut, että on melko hankalaa kutoa paperinarusta lampunvarjostinta, mutta yritän saada sen jouluksi valmiiksi, vaikka sormenpäät ovat jo nyt hellänä. Tätä mietin viime yönä sekä aamulla ajaessani lähikaupunkiin jouluostoksille. Olin eilen postikonttorissa rentoutumassa. Hyvä tuuli, onni ja rentous tulevatkin tarpeeseen, sillä viime aikoina tämän blogin kirjoittajassa on ollut havaittavissa lähinnä kyseisten ominaisuuksien vastakohtia. Oli miten oli, toivon että teillä kaikilla on mukava joulu, oli pukkia eli ei :).

Alkuperäistekstit löytyvät linkeistä ja jatkoon haastan Rappiotädin, Muistaako kukaan, Piilomajan emännän,Pullan ja Hehkuvaisen.

Kategoria: Haasteita ja testejä 1 kommentti Kommentoi
05.11.2006 - 12:35

Susupetal laittoi liikkeelle loruhaasteen Hantta-tantasta. Iines J passasi sen minulle (kiitos vain) ja tässä on tarinan tämän hetkinen kulku:

Hantta-Tantta

Kerranpa eli tantta
Hantta nimeltänsä
eikä kuunaan ikänänsä
olisi iljennyt luulla
että rokkia nyt kuulla
korvat voisi laisinkaan

vaan sitten erehtyi kapakkaan
missä rokki soi

ja rokkikansa karkeloi
hämmentyneenä hämillänsä
myöntää Hantta erehtyneensä
rokkihan menee alle jalan
tanssimaanko kohta alan

parketille nyt ottaa suunnan
tutkaillen mistä seuraa saisi,
kuka lattialla häntä tanssittaisi.
On pitkää, pätkää, miestä monta,
valinta on vaikea, voi onnetonta!
Yksinkö täytyy Hantan hyppiä,
rokki soi, mut alkaa vähän nyppiä.
Seuraa pitää jostain saada.

 

Ei, en turhaan raada,

turvaa hakien,

ja nutturansa auki tempaisten

käy lattialle villisti nyt Hantta

kuin henki vailla lampun rajoittavaa kantta.

Katsomatta mukaan kopaten

otuksen pitkätukkaisen

ja nahkarotsisen.

 

Kiivaasti riivaa tantan biisi...

_______________

Mihin biisi Hantan vie? Minä laitan toivoni Bambiin, jatkathan?

Kategoria: Haasteita ja testejä 5 kommenttia Kommentoi
23.10.2006 - 12:00

Viihdyttelin itseäni Prinsessan mukana blogista löytämälläni kuukletusleikillä. Tämä oli hauskempaa kuin horoskoopit tai testit, joissa saa aina miettiä onko niissä jotakin paikkaansa pitävää. Halvat on huvit.

Googleta hakusanoilla: "(oma nimi) on" ja kopioi 15 ensimmäistä tulosta. Näin saat tietää itsestäsi jotain mitä et ole vielä tiennyt.

Emo on..   (toim.huom)
...nyt tullut nähdyksi  (missäköhän?)
...totta todellisempaa  (hm...)
...EU-rahoitteinen kulttuurihanke (kunpa joku rahoittaisikin)
...lempinimeltään Wompatti (hyväksyn)
...ensimmäinen lapsenlapsi ja innostus oli sen mukaista (kuudes, enkä herättänyt enää suuria tunteita)
...totta ihmeellisempää. (vahvistan)
...OHI! (tietyissä asioissa suorastaan out, ainakin pentujen mielestä)
...terve (kunpa olisinkin!)
...katsellut paikkoja  (aina, tarkkailija kun olen)
...valmistettu erittäin kestävästä vitroposliinista (mieluummin sokerista kukkasista, inkivääristä kanelista....)
...todellisuuden ja mahdottomuuden rajatarina (suosikkini!)
...kouluratsastuksessa tallin parhaimmistoa (ehkä jossakin toisessa elämässä)
...perheemme ensimmäinen koira (yritän, mutta olen kuitenkin vasta lauman 2. hauvan arvojärjestyksen mukaan)
...lopussa (ainakin perjantai-iltaisin)
...viime syksystä lähtien osallistunut lähes kymmeneen missikilpaan (mitenkäs näin on päässyt huomaamatta käymään)

________________

Personal Dna -testissä (johon minä ajauduin Kriisin vinkistä) kuvastani tuli tällainen, ja määrittelynä Considerate Creator

Considerate Creator

Nalle Puh testissä päädyin Nalle Puhiksi. Sitä en arvannut etukäteen, mutta Miehestä tuli I-haa ja sen tiesin testaamattakin.

Testatessani henkisen ikäni sain tulokseksi 36 v, mikä vastaa suunnilleen sitä mitä yhä kuvittelen olevani.

Ylen Sophia etiikkatestissä ajatusmaailmani korreloi ihailemani filosofin Erkki Niinivaaran ajatusten kanssa. Tykkäsin tuloksesta, enkä ruvennut yhtään analysoimaan.

Blogiini on päädytty vain yhdellä haulla: mummolle ilon runoja
Ollako imarreltu vai päinvastoin?

Kategoria: Haasteita ja testejä 2 kommenttia Kommentoi
Merkityksellistä
Välttämätöntä

Sivupohja

Haaveissa tie Santiagoon
© Outo Emo