|
Kirjoittaja
Ajatuksia harottuna uupumuksen, sarkasmin ja unelmien välimaastosta. Haravanvarressa viisi- Kuvat ja runot Sivut
|
12.10.2007 - 23:14
X+1 Istun neljän ruuhkassa, nojaan päätäni ikkunaan. Ahdistaa vähän. Äiti osti ensimmäisen yksiön ompelukoneeseen säätämillään rahoilla. Mummo lainasi toisen puolen, ja pankki viimeisen sata markkaa, joka jäi uupumaan. Vuodet kuluivat, vihdoin syntyi ainokainen lapsi. Vaikeasti, kovasti kipeitä olivat niin äiti kuin vauvakin. Töihin piti palata viiden viikon jälkeen. Ensimmäisenä vuotenaan lapsi oli kahdeksallatoista hoitajalla. Sitten hiukan helpotti. Äiti kääri puistossa eväsleipänsä voipaperista, ja haaveili isommasta asunnosta. Virastossa palkka oli vakaa, jatkuva ja matala. Ainoa ylennys tuli, vahingossa, kahdenkymmenenviiden vuoden jälkeen, kun esimieheltä katkesi suoni päästä. Paluumatka lähiöön kesti kauan. Ruokakassit piti retuuttaa kaupungista, kauppaa kun ei ollut mailla halmeilla. Pyhäilta jäi sentään askareilta vapaaksi, paitsi pyykkitupa- ja mankeliviikkoina. . Kotona sihautan cappuccinon, ennen kuin lähden tanssitunnille. Onneksi huomenna tulee siivooja,
|
Merkityksellistä
Välttämätöntä
Sivupohja Haaveissa tie Santiagoon |
toisen arjen joka rivillä.