Luumupuu kukkii

Astun avojaloin nurmikolle.
Nadat ja nurmikat niiaavat,
röyhyt taipuvat varpaitteni välistä,
kaleet ja helpeet hierovat viestinsä
jalkapohjasta sisimpääni -
allani aukeaa maailman kaikkeus.

Hyppyhäntäisten ja änkyrimatojen armeijat
uurastavat möyrien martoja eloon.
Juurien haarat risteilevät mulloksessa
pumpaten ahnaasti voimaa ja vettä.
Viherhiukkaset viimeistelevät taian,
hitunen hiiltä ja aurinkoa  - Ad Vitam -,
elämän edellytykset,
olkaa hyvät!

Aistin kostean.
Murrikat ja hiekanjyvät hioutuvat hiljalleen
pienten norojen kokoontuessa
äänettömäksi virraksi maan pohjaan.
Kaukana kaiken alla hohkaa
planeetan sula ydin.

Kun jättää kengät pois,
jäljelle jää oleellinen.

__________________________

Tämä on jatkoajatus Ylva Eggehornin runoon Ota kengät pois, jota tapailin eilisessä polkassani.