Keltaista iloa

Ruska on ohi.
Paljaiden puiden oksat
harovat marraskuun harmaata.
Taukoamaton sade valuu ikkunoissa,
pesten pois valon.
Syksyn alakulo on täyttynyt.

Vinttiä penkoessani
löydän lapsuuden aarteen,
pienen appelsiininkeltaisen sateenvarjon.

Varjon alla kulki
kuin auringonvalon lyhdyssä,
pisarat rummuttivat kankaalle
mielikuvituksellista melodiaa,
kahvan varressa oli valmiina
tuulen tempaista mukaansa
Maija Poppasen lailla.

Maanantaiaamuna marssin etsimään
kirkkaimman keltaisen sateenvarjon,
jonka kaupungista löydän.