Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja

Ajatuksia harottuna uupumuksen, sarkasmin ja unelmien välimaastosta. Haravanvarressa viisi-
kymppinen ex-idealisti, nykyinen kyynikko.

 

Kuvat ja runot 
© Outo Emo  =  Taru Vuori

Sivut
25.03.2010 - 23:39

Jonakin päivänä,
kun nämä ajat
ovat vain muisto,
auringon kajo
syrjäyttää mielessäni
läpitunkemattoman
harmaan.

 

****************

Haasteena oli:

muistot kaikuvat loputtomina kuin
                                    vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
                                   itsensä kuviin,

ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira

Caj Westerberg, kokoelmasta Uponnut Venetsia (Otava 1972)

helanes kirjoitti 26.03.2010 - 00:11
Lohdullista.
Oh-show-tah Hoi-ne-ne kirjoitti 26.03.2010 - 07:11
...siivuttaa siistiksi viipaleiksi
jotka on helppo kiikutta säilytykseen.
Outo Emo kirjoitti 26.03.2010 - 08:38
Niin toivon, Helanes.
Oh-show-tah Hoi-ne-ne, tai jos säilyttäisi vain muutaman rosoisen murun ja tuulettaisi siistit siivut pois kokonaan.
Diina kirjoitti 27.03.2010 - 11:25
Toivon näkökulma, kaunis!
Tonteri kirjoitti 27.03.2010 - 12:17
Minusta on mielenkiintoista ja mukavaa, että pelkkä kajo riittää syrjäyttämään sellaisen, mikä nyt on läpitunkematon.
genoveeva kirjoitti 28.03.2010 - 06:08
Haikeaa.Miksi sitä harmaata pitää olla. Vai pitääkö?
Outo Emo kirjoitti 28.03.2010 - 19:59
Kiitos kaunis, Diina.
Tonteri, pienikin kajo riittää kultaamaan muistot.
Hei Genoveeva, pitkästä aikaa, kunpa sitä harmaata ei olisi, mutta kun vain on, välillä enemmän, välillä onneksi vähemmän.
marjaisa kirjoitti 29.03.2010 - 18:01
Olit tarttunut totisesti aiheen tunnelmaan ja nyt me lukijat voimme tarttua hyvään lyhyeen runoosi. Mielestäni oikein onnistunut runo!
Maaria kirjoitti 30.03.2010 - 11:20
Aika kultaa muistot, totta!
Outo Emo kirjoitti 31.03.2010 - 01:16
Kiitos Marjaisa. Täytyy oikeion treenata sanoaksen lyhyesti.
Maaria, kultaa kultaa. Mäkin elän kuvitelmissa, että mulla oli onnellinen nuoruus, vaikka silminnäkijät todistavat mun olleen ahdistunut ja koko ajan huolissani jostakin.
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Merkityksellistä
Välttämätöntä

Sivupohja

Haaveissa tie Santiagoon
© Outo Emo